Tietoa hoitamistamme oireista ja sairauksista

Korvaperäinen huimaus

Korvaperäinen huimaus

Mitä on korvaperäinen huimaus?

Korvaperäinen huimaus voi esiintyä spontaaneina kiertohuimauskohtauksina tai se voi esiintyä pään liikkeissä. Se on usein rotatorista eli pyörittävää ja siihen liittyy pahoinvoinnin tunnetta. Huimauksen yhteydessä voi esiintyä korvaoireita, kuten kuulon alenemaa, korvan lukkiutumista, paineen tai täyteläisyyden tunnetta.

Yleinen korvaperäinen huimaus on hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka esiintyy lyhytaikaisena, alle minuutin kestoisena kiertohuimauskohtauksena vuoteessa kääntyessä, kumarrellessa tai ylöspäin katsoessa. Sitä hoidetaan asentohoidolla, jonka suorittaminen riippuu siitä kumpi korva ja minkä kyseisen korvan tasapainoelimen kaarikäytävän ongelma on oireen syynä.

Korvaperäisen huimauksen yhteydessä tulee usein tutkia myös potilaan kuulo, ellei kyseessä ole aivan selkeä hyvänlaatuinen asentohuimaus. Kuulonlaskun toteamisella ja kuulonlaskun sijainnilla kuuloalueella on diagnostista merkitystä ja sen perusteella voidaan myös päätellä jatkotutkimusten, kuten kuvantamisen tarve.

Mikä on Menieren tauti?

Menieren tauti on sisäkorvaperäinen oireyhtymä, johon kuuluu sisäkorvaperäinen kuulonlasku, korvan soiminen ja/tai paineen tunne ja huimauskohtaukset. Menieren tautiin liittyvä huimaus on usein rotatorista, pyörittävää ja siihen liittyy yleensä voimakas pahoinvointi. Huimauskohtausta edeltävästi ja tai sen aikana korvaan voi tulla paineen tunnetta, korva menee lukkoon ja potilas kokee kuulonsa heikkenevän. Sairaus alkaa yleensä 40-60 -vuotiaana, mutta sen oirekuva vaihtelee eri potilaiden kesken ja myös saman potilaan kohdalla eri aikoina. Joskus huimausoire tai kuulonlasku voi edeltää muita oireita vuosilla, jolloin oireyhtymää ei ole tunnistettu ja diagnoosi voi viivästyä.

Huimauskohtausten välillä kuulo yleensä palautuu, mutta vuosien myötä kuulo voi Meniere-korvassa pysyvästi alentua keskivaikean kuulonaleneman tasolle. Huimauskohtauksilla sen sijaan on taipumus rauhoittua vuosien myötä. Osa potilaista saa vuosien myötä oireyhtymän myös toiseen korvaan ja tällöin puhutaan bilateraalisesta eli molemminpuolisesta Menieren taudista. Toisen korvan sairastumisen myötä voi myös huimausoire aktivoitua ainakin joksikin aikaa uudelleen.

Menieren taudin hoitona käytetään vähäsuolaista ruokavaliota, betahistidiiniä (Betaserc) ja myös ohjausta ennaltaehkäisyn ja oirekontrollin suhteen. Hyvin vaikeissa, muuhun hoitoon reagoimattomien huimauskohtausten rauhoittamiseen käytetään joskus myös gentamysiinihoitoa, joka sammuttaa tasapainoelimen toiminnan sairaassa korvassa.

Molemminpuolisen taudinkuvan tilanteessa kuulokojekuntoutus tulee usein ajankohtaiseksi jossain vaiheessa, mutta myös toisen korvan kuulonlaskun yhteydessä potilas voi hyötyä kuulokojeesta etenkin työtehtävissä. Menieren tautiin liittyy ajan myötä usein kuulonlaskun yhteydessä myös puheen erotuskyvyn lasku, joka voi edellyttää tavallisesta kojesovituksesta poikkeavia ratkaisuja.

Meniere-potilailla on tutkimuksissa todettu esiintyvän kaikkein häiritsevintä tinnitusta. Mutta tämä voi johtua heidän huonokuuloisuudestaan ja kuulonkuntoutuksen laiminlyönnistä sekä näiden vaikutuksesta kokonaissuoriutumiseen ja jaksamiseen.

Mikä on vestibulaarimigreeni?

Huimausta esiintyy 20 prosentilla ihmisistä jossain vaiheessa elämää. Huimaus voi olla rotatorista eli pyörittävää, keinuttavaa, kaatavaa, epätasapainon tai pyörrytyksen tunnetta. Rotatorisen huimauksen katsotaan yleensä viittaavaan sisäkorvan tasapainojärjestelmäperäiseen syyhyn ja siitä käytetään nimeä vertigo.

Vertigossa esiintyy liiketuntemusta silloin, kun mitään liikettä ei itse asiassa tapahdu tai liiketuntemusta esiintyy pään liikkeissä. Henkilö voi päätä kääntäessään kokea liikkeen jatkumisen tunnetta pään jo pysähdyttyä tai kuva voi “pyöriä silmissä”. Vertigoa esiintyy jossain vaiheessa elämää noin 10 % ihmisistä.

Migreeniä sairastavista henkilöitä joka toisella esiintyy huimausta jossain vaiheessa ja jossain muodossa, mutta 25%:lla heistä huimaus esiintyy nimenomaan vertigona. Vestibulaarinen migreeni on migreeniin liittyvä huimaus, migreenihuimaus, jota esiintyy 1-3%:lla väestöstä ja sen katsotaan olevan toistuvan vertigon yleisin syy. Vestibulaarinen viittaa korvaperäiseen tasapainojärjestelmään ja sisäkorvan tasapainoelimeen, vestibulumiin.

Vestibulaarisessa migreenissä valtaosalla potilaista on toistuvia, muutamasta minuutista kolmeen päivään kestäviä huimauskohtauksia, joiden yhteydessä esiintyy pahoinvointia ja migreenioireita, kuten migreenipäänsärkyä, ääni- ja valoarkuutta, mutta myös kuulo-oireet ja korvan paineentunne ovat mahdollisia. Osalla potilaista huimaus esiintyy varsin jatkuvana epätasapainon tunteena ja toisilla se esiintyy vuoteessa kääntyessä ilmenevänä asentohuimauksena. Vestibulaarinen migreeni onkin tyypillinen toistuvan asentohuimauksen syy.

Tutkimusten mukaan kaksi kolmesta migreenihuimausta potevasta henkilöstä on ollut lääkärintutkimuksissa oireensa vuoksi, mutta ainoastaan joka viides heistä on saanut vestibulaarisen migreenin diagnoosin. Nykykäsityksen mukaan vestibulaarinen migreeni on toistuvien huimauskohtausten yleisin syy ja ja vuodesta 2012 se on määritelty omaksi diagnostiseksi kokonaisuudekseen.

Vestibulaarinen migreeni esiintyy usein ilman samanaikaista päänsärkyä ja toisilla sen huimausoire esiintyy välillä päänsäryn kanssa ja välillä ilman päänsärkyä. Esiintyessään yhdessä päänsäryn kanssa huimauksen on todettu kestävän pidempään. Joskus migreenihuimauskohtauksesta, toisin kuin migreenipäänsärystä, kestää toipua viikkoja normaaliin olotilaan. Kohtausten välillä voi kulua päiviä, kuukausia tai vuosia. Vestibulaariselle migreenille altistavat samat tekijät kuin migreenille yleensäkin eli stressi, unenpuute, nälkä ja hormonaaliset syyt.

Tyypillistä vestibulaariselle  migreenille on pään liikkeiden huono sieto. Pään liikkeet provosoivat huimausta ja saman voi saada aikaan liikkuvien kohteiden seuraaminen näkökentässä. Oireettomana aikana potilaan suoriutuminen tasapainotesteissä on normaalia, mutta oireisena aikana testeissä esiintyi huojuntaa ja huimaus lisääntyi pimeässä, koska potilaat ovat normaalia enemmän riippuvaisia näön tuomasta avusta tasapainon ylläpitämisessä.

Vestibulaarisen migreenin aiheuttajamekanismia ei tunneta, mutta migreeni saattaa häiritä sisäkorvaperäisen tasapainojärjestelmän toimintaa sisäkorvan, aivorungon tai aivokuoren tasolla. Suvuttainen esiintyminen ei ole harvinaista perustuen oireen perinnölliseen luonteeseen. Oire alkaa usein keskimäärin 40-vuotiaana ja on naisilla viisi kertaa miehiä yleisempää. Itse migreeni on usein alkanut nuorena aikuisena.

Myös lapsilla esiintyy huimauskohtauksia, joiden aikana lapsi voi olla pahoinvoiva, kalpea, lopettaa leikkimisen. Lasten kohdalla tämänkaltaista huimausta on kutsuttu lapsuuden toistuvaksi hyvänlaatuiseksi huimaukseksi, mutta nykykäsityksen mukaan kyseessä on migreeni ja monet näistä lapsista kehittävät myöhemmin migreenin päänsärkyineen.

Yleisin ihmisten kokema huimaus on hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka yleensä aiheutuu kalkkisakan kertymisestä sisäkorvan tasapainoelimen kaarikäytävään. Vestibulaarisessa migreenissä sen esiintyminen on normaalia yleisempää ja kohtaus kestää normaalia pidempään.

Vestibulaarisen migreenin erotusdiagnostiikassa tulee huomioida Menieren tauti, joka voi alkaa varsin samassa iässä ja joskus pelkällä huimauksella. Joka toisella Meniere-potilaalla on lisäksi migreeni, mikä mutkistaa erotusdiagnostiikkaa.

Vestibulaarisen migreenin tärkein hoito on estohoito, provosoivien tekijöiden välttäminen. Siihen voivat auttaa myös lääkkeet, jotka muutoinkin tehoavat migreeniin. Akuutin kohtauksen hoidossa potilas voi hyötyä migreenin täsmälääkkeistä, triptaaneista. Ei-lääkkeellisten hoitojen, kuten liikunnan ja rentoutumisharjoitusten tuomaa apua ei pidä myöskään väheksyä migreenin hoidossa.

Tämänkin sairauden kohdalla muut syyt on poissuljettava ja ensiarvoisen tärkeää on tarkka potilaan haastattelu, joka sisältää sairaus- ja oirehistorian läpikäymistä. Myös hoitoa vaativat neurologiset sairaudet tulee poissulkea. Huimaus aiheuttaa potilaille elämänlaadun laskua ja lisää jo muutenkin migreenin potilaalle aiheuttamia liitännäisoireita, kuten unihäiriöitä, depressiota ja ahdistusta. Potilaiden on todettu hyötyvän huimauskuntoutuksesta ja tasapainoharjoituksista muiden huimauspotilaiden tavoin, mikäli kohtausten välillä esiintyy huimaustuntemusta. Usein vaaditaan monia toimenpiteitä yhdessä, jotta migreenihuimaus-potilaan elämänlaatu olisi paras mahdollinen.

Lisätietoa vestibulaarisesta migreenista voi lukea Vestibulaarinen migreeni keinuttaa -artikkelissa.